Tulevat ekaluokkalaiset kävivät tutustumassa kouluun ja tulevaan opettajaansa. Tämä on se hetki, jolloin tuntuu, että nykyiset ekaluokkalaiset kasvavat huimasti yhden koulupäivän aikana. He eivät olekaan enää koulun pienimpiä vaan uudet pienet ovat tulleet ottamaan tittelin haltuunsa. Aivan kuin 1.-2. luokkalaisten herneet, pienistä ja hennoista aluista on kasvanut vahvoja ja vihreitä taimia.
Toukokuussa oli myös Lohjan kaupungin 3. ja 5. luokkalaisten yhteinen liikuntapäivä Kisakalliossa. Myös Hyrsylän koululta osallistuttiin liikuntapäivään. Sää suosi ja oppilaat nauttivat erilaisista ohjatuista liikuntahetkistä.
Hyrsylän koululla oli vanhempainilta yhteistyössä Syli Ry:n (Suomen syömishäiriöliiton) kanssa. Painavaa asiaa, mutta hyvinkin ajankohtaista. Olkaamme valppaina, jotta huomaamme lapsen mahdollisen hädän. Itselleni tuli yllätyksenä, että usein syömishäiriö puhkeaa jo alakoulun viimeisillä luokilla. Tämä asia ei siis koske vain yläkouluikäisiä.
Hyrsylän koulun pihapiiri laitettiin kuntoon yhteisvoimin. Oppilaat haravoivat pihan. Siinä riittääkin hommaa, koska koulumme ympärillä kaartuu isoja ja upeita riippakoivuja. Nyt lehdet ovat maatumassa ulkorakennuksen takana ja kesä voi tulla.
Kaiken tämän toiminnan keskellä kävimme myös kevätretkellä Turussa, mutta se retki ansaitseekin ihan oman artikkelinsa. Palataan siihen myöhemmin.
]]>
Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet liikuntapainotteisia. 3.-6. luokan tytöt ja pojat ovat osallistuneet Nummi-Pusulan koulualueen alakoulujen vuosittaisiin sählyturnauksiin ja koko koulu on osallistunut uimaopetukseen Lohjan Neidonkeitaalla. Sählyturnauksessa ei mitaleja saavutettu, mutta hyvää mainetta kylläkin. Koulumme liikuntaluokka on pieni ja turnauspäivien parasta antia on se, että oppilaat pääsevät isoon saliin pelaamaan. Oppilaat huokailivat salin suuruutta ja mahdottomuutta jaksaa juosta niin isossa salissa. Kyllähän siellä punaiset posket tulivatkin, mutta hyvin kunto kesti koko turnauksen ajan. On tärkeää päästä harjoittelemaan myös sitä, miten urheilutapahtumissa käyttäydytään. Kenellekään ei buuata, kaikkia kannustetaan ja tärkeintä on reilu meininki, ei mitalit kaulaan. Voin käsi sydämellä todeta, että näin tosiaankin tapahtui niin tyttöjen kuin poikienkin turnauksessa.
]]>
Kuten aikaisemmin kerroin, oppilaat kokevat hyvin mielekkääksi työskentelyn, jossa opiskellaan yli luokkarajojen. Tänään olimme asian ytimessä. Pääsen kerran viikossa opettamaan myös koulumme pienimpiä oppilaita eli 1.-2. luokkalaisia. Uutena asiana harjoittelimme käsitekarttojen tekemistä. Oppilaat jakautuivat pareihin ja jokaiselle parille tuli tietokortti linnusta. Tietokortti kädessään pikkuoppilaat marssivat 5.-6. luokkaan, josta he saivat valita ryhmälleen apuopet. Apuopet kertoivat, miten käsitekartta tehdään ja miten tieto saadaan tiivistettyä kuvalliseen muotoon. Ryhmät työskentelivät kolmessa eri tilassa ja minun tehtäväkseni jäi perhostella tiloista toiseen. Kuvasin ryhmien toimintaa ja seurasin, miten luonnollisesti ryhmätyöskentely sujui. En rehellisesti sanottuna osaa sanoa kumpaisista olin ylpeämpi: isoista oppilaista, jotka rauhallisesti ja määrätietoisesti ohjasivat pienempiään vai pienistä, jotka imivät vanhempien oppilaiden jakamaa tietoa. Siitä olen varma, että oppi meni paremmin perille, kun opetus tulikin toiselta oppilaalta eikä opettajalta ja kaikki pääsivät tekemään oppimista käsillään.
