Kuten aikaisemmin kerroin, oppilaat kokevat hyvin mielekkääksi työskentelyn, jossa opiskellaan yli luokkarajojen. Tänään olimme asian ytimessä. Pääsen kerran viikossa opettamaan myös koulumme pienimpiä oppilaita eli 1.-2. luokkalaisia. Uutena asiana harjoittelimme käsitekarttojen tekemistä. Oppilaat jakautuivat pareihin ja jokaiselle parille tuli tietokortti linnusta. Tietokortti kädessään pikkuoppilaat marssivat 5.-6. luokkaan, josta he saivat valita ryhmälleen apuopet. Apuopet kertoivat, miten käsitekartta tehdään ja miten tieto saadaan tiivistettyä kuvalliseen muotoon. Ryhmät työskentelivät kolmessa eri tilassa ja minun tehtäväkseni jäi perhostella tiloista toiseen. Kuvasin ryhmien toimintaa ja seurasin, miten luonnollisesti ryhmätyöskentely sujui. En rehellisesti sanottuna osaa sanoa kumpaisista olin ylpeämpi: isoista oppilaista, jotka rauhallisesti ja määrätietoisesti ohjasivat pienempiään vai pienistä, jotka imivät vanhempien oppilaiden jakamaa tietoa. Siitä olen varma, että oppi meni paremmin perille, kun opetus tulikin toiselta oppilaalta eikä opettajalta ja kaikki pääsivät tekemään oppimista käsillään.

Keväinen viikko on ollut lämmin ja oikukas. Tämä asettaa suuria haasteita sopivan vaatetuksen löytämiseen. Koulussamme on piposääntö. Pipoa käytetään niin kauan, kun routainen maa hohkaa kylmyyttään. Tuntuu tietysti hassulta kulkea iltapäivällä talvitamineissa, kun lämpötila hipoo kymmentä lämpöastetta, mutta aamu on valjennut pakkasen huurruttamana. Onneksi kerrospukeutuminen pelastaa keväisenkin päivän ja oppilaat voivat iltapäivästä vähentää yhden kerroksen vaatetta takin tai haalarin alta pois. Viikonloppu näyttää, pitävätkö sääennusteet paikkansa ja pääsemmekö aloittamaan uuden kouluviikon lumisissa maisemissa. Hyvää viikonloppua kaikille!